Reviews - Arviot

2025

Rossini: Guillaume Tell 12.-20.3.2025 L'Opéra Royal de Wallonie 

 "Dès l'ouverture, que dessine finement le violoncelle solo* avant de laisser place à l'évocation de la tempête et finalement au très célèbre galop – quelque 12 minutes au total quand même –, on comprend qu'on ne s'ennuiera pas un instant : à la fois gourmande, sensuelle et précise, la direction musicale de Stefano Montanari exploite autant que faire se peut les contrastes de couleurs, de tempi et de climats de l'œuvre, sans jamais tomber dans le kitch mais sans jamais non plus laisser retomber la tension dramatique. L'Orchestre de l'opéra Royal de Wallonie confirme son excellent niveau, et les chœurs, magnifiquement préparés par Denis Segond, s'épanouissent avec la même vigueur." 

- Nicolas Blanmont
 13-03-2025, La Libre

2024

Kaivos-festivaali "festivaali valosta" 30.8.-1.9.

"Valon, musiikin, tanssin ja elokuvan festivaali"

"Kahdeksannen festivaalin teemana oli nimenomaan valon merkitys eri taidemuotojen kentällä. Suunnitteluryhmä on ollut työnsä tasolla – sen osoitti viime viikonlopun monipuolinen ohjelmisto. Kiitokset siitä kuuluvat monille outokumpulaisille ja varsinkin taiteellisen ryhmän jäsenille: Väinö Jalkanen, Martta Jämsä, Sirja Nironen, Katariina Vähäkallio, Niko Väistö, Aleksei Zaitsev."

"Musiikin puolella esimerkiksi sellisti Sirja Nirosen ideoimat valon, varjon ja pimeyden teemaa korostavat konsertit olivat vailla vertaa. Myös Aleksei Zaitsevin rooli pianossa oli valloittava erityisesti parivaljakon yhteisesiintymisessä lauantaina Pimeys-teeman puitteissa."
-Pentti Stranius, Viikko Pohjois-Karjala, 5.9.2024

Kumaus festival "PART 3" 18.8.2024

"Hilli's Palace (2023) for clarinet, violin, violoncello and piano, first heard at Rusk Festival in Pietarsaari last November, displays the composer's newly-discovered appeal for luminously autumnal harmonic instrumental fabrics – one thinks of Teddy (2023) and Sting Quartet No. 2 Lion's Teeth (2024) here – while contemplating the idea of a palace via quartet performance.

'Paint a picture of a palace. A piece of jewelry that shines bright, a vision of architecture and a symbol of wealth and excellence. Symmetries, mysteries, heavenly beauty that is captivating yet out of reach. What hides behind the glowing surface and fine structures and is it about to break? Do you see it all?', Hilli writes in his note.

The ten-minute quartet opens with deep, resonant chords and soaring high notes, repeated and gradually developed over the languid introduction. Musical shapes come into being, floating from one instrument to the next, evoking fleeting, yet remarkably tangible images, wrought of gorgeous harmonies. Pulses emerge from within the ensemble, as if bittersweet reimaginations of Steve Reich's iconic oscillatory chorales in Music for 18 Musicians (1974-76). Unrest is soon to stir from within, as Hilli steers his musical vision towards more ambiguous soundscapes. On the closing pages, the material dissolves into fragmented instrumental commentary and, eventually, silence.

Sounded out with fine-tuned instrumental dialogue by Helmi Malmgren, clarinet, Tami Pohjola, violin, Sirja Nironen, cello, and Fanny Söderström, piano, Palace was clad in utmost engrossing sonic raiment, its layers beautifully interlocked in texture and dramaturgy.

Concluding the afternoon's first half, Saariaho's Serenatas (2007) for piano, violoncello and percussion was given in dazzling performance by Söderström, Nironen and Pekkarinen. A collection of five relatively short pieces, Serenatas builds upon material related to two larger scores, the cello concerto Notes on Light (2006) as well as Mirage (2007) for soprano, solo violoncello and orchestra.

'I became attached to some details and musical ideas, developed them here further or put them in a new context. The starting-point for these pieces is emotional. The title reflects my attitude to this material: the music is sometimes sweet, sometimes tormented. I would like the attitude of the musicians playing it to be devoted as it would be when playing a serenade to a lover…', the composer writes.

Saariaho's five pieces are to be played in the order chosen by the performers. Thus, on Sunday, their designated sequence was Dolce, Agitato, Delicato, Languido and Misterioso. Across the seventeen-minute arch, the sounding material lives up to its markings, as harmonic permutations follow their cloud-like logic, motivated by pulsations – fleeting and insistent – and pierced by melodic shapes. Mirrors on which to dwell, the pieces carry suggestive powers in abundance, especially when performed with such focus and musicality as at Nuijamies. Beautifully characterized, each of the five sounding miniatures seemed to gaze towards nuanced emotional universe – to captivating effect."

Tampere Biennale, Sirja Nironen & Antti Tiensuu 13.4.2024

The Sara Hildén Art Museum hosted a record-breaking walking concert where cellist Sirja Nironen and actor Antti Tiensuu led the audience from one exhibition room to another with new cello works and a space conjured up by Eeva-Liisa Manner's grotesquely dreamlike short story "Passacaglia for Small Hippopotami". The atmosphere was otherworldly, and even moving 185 listeners from one place to another didn't break the intensity."
-Hanna Isolammi, Finnish Music Quarterly 10.5.2024

"Sirja Nirosen sello loihehti ilmoille Tiina Myllärisen hienosti lepattavan Morfo Blu -perhoskuvaelman, kun Antti Tiensuu avasi Mannerin oudon kiehtovan tarinan. [...] Sello lauloi kauniin tanssimaisesti Olli Moilasen sävellyksessä Laskostuu, minkä jälkeen Tiensuu johdatti yleisön seuraavaan saliin. [...] Suhteessa seinillä oleviin teoksiin taitavasti sijoittunut Nironen tuntui kypsyneen arkaaiseen ekstaasiin tulkitessaan elovoimaisesti ja myös laulaen Elisar Riddelinin Väkevän, joka sai samalla kantaesityksensä. Ritualistinen tunnelma hämärässä salissa oli käsinkosketeltavaa taiteen tarjotessa pusuja ja pizzicatoja meille ja maailmalle.

Tämän jälkeen esitys päätyi alakertaan, jossa oli myös pöytään kiinnitetty, ohuin naruin lisävarusteltu viulu valmiina täydentämään sellon tarjoamia mahdollisuuksia. Kaikkea tätä tarvittiin, jotta kuultaisiin Suomen ensiesitys Liza Limin, Viitasaaren Musiikin ajan 2023 säveltäjävieraan, teoksesta an ocean beyond earth. Nimi ei ole vain runollinen, sillä lähtökohtana on kaukana aurinkokunnassa sijaitsevan Enceladuksen, Saturnus-planeetan kuun, jääkuorenalainen vesimassa. Hienovaraisesti elävä, arvoituksellinen teos eli hankausäänten ehdoilla. 

Kävelykonsertti päättyi kuolevaisuutta pohdiskelevan Lui Pastorin runon inspiroimaan Tara Jovana Valkosen teokseen Solo no. 3: Pjesma Zaborava (Unohduksen laulu). [...]
 
Kokijalle jäi olo monipuolisesta ja moniaistisesta taidekokemuksesta sekä halu etsiä Mannerin teksti käsiinsä. Siitä on saatavilla myös Tiia Kaharan opinnäytetyö Kielen ja mielen hämärä. - Intensiivisen ja antoisan kokonaisuuden jälkeen seurasi lyhyt keskustelutilaisuus, jonka Minna Leinonen jälleen veti. [...]
 
Joka tapauksessa vasta tilaisuudesta poistuessaan koki viimeisen kohtauksen: yksi Mannerin tekstissä mainituista linnuista lauloi nyt mustarastaan hahmossa, museon ulkopuolisen maiseman todellisuudessa, vain hetki sitten ikkunan läpi kaukaiseksi ja kylmäksi koetussa. Niin sulavat seinät ja raja-aidat taiteen, kokemuksen ja todellisuuden kudelmissa."
-Jari Hoffrén, jälkiKAIKUJA korvaKÄYTÄVILTÄ 21.5.2024

"Yleisöä riitti runsaasti myös sellisti Sirja Nirosen ja lausuja Antti Tiensuun kävelykonserttiin Sara Hildénin museossa. Tapahtuma yhdisti uusimman musiikin Eeva-Liisa Mannerin tekstiin Kävelymusiikkia pienille virtahevoille sekä omalla tavallaan myös ympäröivään kuvataiteeseen, Hildénin museon oman kokoelman teoksiin. Nirosen antautuva ja huipputaiturillinen sellotaide soi vangitsevasti museon akustiikassa, ja Tiensuun mainiot osuudet sointuivat sen pariksi sulavasti.

Elisar Riddelinin (s. 1993) Väkevä (2024) soi konsertissa kantaesityksenä. Loitsua ja loitsun lukemista kuvaavan teoksen juuret ovat Riddelinin mukaan suomalaisessa mytologiassa. Teos käynnistyi popahtavan lempeästi sellon pizzicatojen ja Nirosen lämpimän lauluäänen pehmein soinnein. Rauhaisat tunnelmat kehittyivät vähitellen vimmaisiksi ja virtuoottisiksi, huohotuksen ja jalanpolkemisen vahvistamiksi. Vaikuttava kappale osoitti Riddelinin myös tuntevan hyvin sellon ilmaisumahdollisuudet."
-Kikka Holmberg, Kulttuuritoimitus

"Oopperan lohdutonta autiomaamiljöötä enteilevä välisoitto sai Alexander Podzniakovasin alttoviulu- ja Sirja Nirosen sellosoolosta tuskaisan tunteellista sävyä." -Arvio Turun Sanomissa konsertista "TFO: Postikortteja Roomasta" 1.2.2024

" Kaikuja kaukaa -konserttiin kannatti tulla jo kiinalais-amerikkalaisen Lei Liangin sävellyksen Gobi Canticle ansiosta.

Tampere Filharmonian kamarimusiikkisarjan vuoden ensimmäinen konsertti kantoi otsikkoa Kaikuja kaukaa. Nimelle oli uskollinen ehkä vain konsertin ensimmäinen teos. Paitsi että se kertoi sävelkielellään ja viittauksillaan jostakin meille länsimaisille kaukaisesta, se oli ehdottomasti konsertin mielenkiintoisin teos. Kiinalais-amerikkalaisen Lei Liangin (s. 1972) Gobi Canticle sai jopa miehen bussipysäkillä tuumaamaan: "Kannatti tulla". Samaa ajattelen minäkin.

Lei Liangin ei pitäisi olla tuntematon nimi, sillä hän on voittanut 2000-luvulla musiikkipalkintoja maailmalla. Tuntematon hän kuitenkin oli – ja kaukana meistä on myös yhdysvaltalainen taidemusiikin maailma.

Lei Liang aloitti säveltämisen jo kuusivuotiaana. Hänen pianokappaleitaan käytettiin – ja todennäköisesti käytetään vieläkin – paljon musiikkipedagogisena materiaalina Kiinassa.

Gobi Canticlessa vuodelta 2004 Lotta Laaksonen viuluineen ja Sirja Nironen selloineen tuntuivat istuvan Mongolian vuorten korkeuksissa ja katsovan kauas Gobin autiomaahan. He loivat soitollaan jatkuvaa tilaa, puhtaita intervalleja, glissandon jatkumoa ja etuheleiden toistoa. Lei Liang on selvästi viehättynyt paitsi Mongolian kansanmusiikista, myös soinnin ja värin kauneudesta.

Kiitos Laaksoselle ja Niroselle hienon säveltäjän esittelystä."

-Marja Mustakallio, Kulttuuritoimitus 15.01.2024

2023

Turun filharmoninen orkesteri 7.9.2023

Tasavahvana parina Shostakovitshin viimeinen sinfonia soi jäntevänä ja täynnä latautunutta energiaa. Orkesteri vangitsi sinfonian piinaavan odotuksen tunteen.

Solistiosuudet onnistuivat erinomaisesti - esimerkiksi toisen osan avaava, soolosellisti Sirja Nirosen koskettava, yksinkertaisuudessaan vangitseva osuus."
-Turun Sanomat, 8.9.2o23

2022

Musiikkia! Ruovesi 2022

2021

Sirja Nironen, James Sherlock, Joensuun kaupunginorkesteri

14.10.2021

"Mutta löytyi konserttiin runsaasti ilonaiheitakin, kuten esimerkiksi Matilda Seppälän (s. 1993) hieno teos Primal. Solistina toiminut sellisti Sirja Nironen onnistui niin ikään erinomaisesti, ja soittoon kuin kiteytyi juuri tuota primal-sanaan sisältyvää alkuperäisen ja alkukantaisen ideaalia."

-Jyri Ojala, 15.10.2021, Karjalainen

Sirja Nironen, sello, Mackenzie Melemed, piano

Resitaali 26.8.2021
"Musiikkitalossa kuultiin klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia nuorten taiteilijoiden esittäminä"

"VANHOJA TUTTUJA ja uutuudenviehätystä - vaikkapa näin voisi luonnehtia sellisti Sirja Nirosen ja pianisti Mackenzie Melemedin monipuolista resitaaliohjelmaa Sibelius-Akatemian Kesän nuoret taiteilijat -sarjan konsertissa Musiikkitalon Camerata-salissa."

"Wounded Angelissa Nironen osoitti tulkinnallisen kapasiteettinsa laajuuden. Olen vaistoavinani, että hän on muusikkona kaikkein omimmillaan, kun tulkinnan konventio ei rajoita häntä liikaa. Soitto oli villiä ja vapaata; se löysi paikkaan, jossa tuttu yhdistyy tuntemattomaan."

-Sonja Saarikoski, Helsingin Sanomat 27.8.2021

Ritarihuoneen Kamarikesä 2021

"Nuoret huippumuusikot olivat mahtavassa vedossa Kamarikesä-festivaalilla

Kamarikesän avajaiskonsertin päätteeksi Ritarihuoneen sali raikui yleisön riemunhuudoista.

RITARIHUONEESSA, Helsingin sydämessä saattoi elää kesäisen kamarimusiikkikonsertin lumouksen, joka toi mieleen Kuhmon kamarimusiikissa aikoinani kokemani lukemattomat tähtihetket.

Kamarikesän ensimmäisessä konsertissa esiintyi 13 nuoren polven muusikkokunnan huipputaitajaa. Yleisö aisti sen ilon ja innostuksen, joka valtasi muusikot heidän päästessään pitkän ajan jälkeen soittamaan runsaslukuiselle yleisölle.

Innostunutta oli myös yleisö. Kun konsertin viimeinen kappale, George Enescun oktetto päättyi, sali raikui riemunhuudoista."

"TUNNELMA kohosi ylimmilleen päätösnumeron, Enescun 19-vuotiaana säveltämän jousiokteton hurmioituneessa ja taiturillisen iskevässä esityksessä.

Nuoret soittajat* saivat aikaan mahtavasti hehkuvan, monivärisen jousisoinnin. Pitkä teos taisi kiitää huippuvauhtia.

Jatkuva kromatiikka ei tuonut oktettoon valittavaa sävyä, vaan villiä elämäniloa. Romanialaisesta kansanmusiikista on peräisin riehakkaita tanssirytmejä, juurevaa voimaa ja myös haaveellista luonnonläheisyyttä.

Finaalin valssi hurjistui kärventävän polttavaksi. Koko lennokkaassa riemussa oli myös myöhäisromanttista hallusinatorisuutta."
-Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat, 5.8.2021

RSO, Sakari Oramo, Sirja Nironen

Sauli Zinovjev: Sellokonsertto "Die Welt - ein Tor" 19.2.2021

"Nironen tulkitsi konserttoa omaäänisesti, sävykkäästi ja luontevasti. Hänen soittonsa uskaltaa olla paitsi lyyrisen kaunista, tarpeen vaatiessa myös 'rumaa'. Tässä konsertossa rumuutta nimenomaan vaadittiin. Jousi puristui nyrkkiin, klaustrofobia tihkui läpi. Esitys oli vaikuttava.

Vaikuttava oli myös Nirosen encorena heti konserton perään soittama improvisaatio, jossa hän lauloi myös pätkän Nietzschen runosta. Vastaavanlaisia heittäytymisiä ovat tällä lavalla tarjoilleet Patricia Kopatchinskaja ja Kari Kriikku, mutta ei kovin moni muu. Kun konventio rikotaan, syntyy lisää tilaa - niin nytkin. Se on asian vakavasti ottamista, ja itsensä ottamista vähemmän vakavasti.

Kuten Nietzsche on sanonut: En ole koskaan kopioinut ketään, ja nauran kaikille mestareille, joilta puuttuu kyky nauraa itselleen."

"Solistina oli Sirja Nironen, joka otti kaiken irti maanisuutta ja pakkomielteisyyttä vaativista esitysmerkinnöistä."
-Vesa Sirén, Helsingin Sanomat 10.4.2021

2020

Chamber Music by Uuno Klami (Alba Records 2020)

"A compulsory purchase for all completists of Klami's music."

"The last work in this ear-opening release is the fairly substantial Piano Quartet in D major of 1922. The composer obviously flexes his muscles, and is not afraid of grand gestures and gorgeous instrumental touches. The richly textured and multi-layered first movement gives way to the central Molto andante. The dreamy mood of the beginning is somewhat dispelled by a more turbulent central section before the return of the opening. The third movement is fairly remarkable: it points towards the mature music of Klami mainly in the forceful episodes sounding like some energetic folk dance full of vehemently repeated notes ending this substantial piece of music in high spirits. The Piano Quartet is undoubtedly a major achievement in Klami's early output.

-Risto Nordell, Suomen Kuvalehti 50/2020

"Joutsenlauluni" Tampereen teatterissa

"Tällaista teatterin ilotulitusta on etuoikeus seurata. [...] Elisar Riddelin on saanut säveltämäänsä upeaan musiikkiin esittäjiksi huippumuusikoita: Laura Hynnisen harppu, Sirja Nirosen sello sekä Linda Suolahti ja Riddelin viulussa loihtivat mieleen jäävän elämyksen."
-Katariina Fleming, Tamperelainen 11.11.2020

2019

Sysmän suvisoitto

Trio Mackenzie Melemed, Elisar Riddelin, Sirja Nironen

"Mendelssohnin teokseen mukaan tuli huikea sellisti Sirja Nironen [...] Mendelssohnin trio ei mestarimuusikoiden käsittelyssä kuulostanut lainkaan jähmeältä, vaan iskevältä, energiseltä, suuren tunteen musiikilta: briljanttia kontrapunktin käyttöä ja upeaa fraseerausta. Etenkin scherzon nopea ilottelu oli fantastista kuultavaa, aivan kuin kolmikko olisi löytänyt teoksesta jonkin kadonneen, riemastuttavan piirteen. Kauniissa talossa miljöö ja musiikki sopivat täydellisesti yhteen."

"Mestarimuusikot herättivät Mendelssohnin henkiin"
-Etelä-Suomen Sanomat, 6.7.2019

Musethica-jousikvintetti, Uumajan konsertti

"Stråkar från Korsholm bjöd på musikalisk totalupplevelse"

"Brahms öppnar första satsen med ett dominant cellosolo i dur, men i mitten av satsen skriver han stämningen i moll för att sedan återgå i dur. Hela verkets fyra satser visar på Brahms förmåga att sammanfläta och knyta an till olika temata och de fem musikerna spelar på topp, med en säker och ypperligt anlagd ton, helt fritt från kärva stråkdrag. Det är kammarmusik på internationell nivå och man kan bara gratulera publiken att få vara med om en konsert som denna. När samspelet låter så enkelt och drivande, när man valt musik som verkligen berör, ja då blir också upplevelsen total."
-Bengt Hultman, Västerbottens Kuriren 4.8.2019

GLIMS & GLOMS

"Musiikista vastaa kokonaisuudessaan sellisti Sirja Nironen, joka soittaa J.S. Bachin viidettä soolosellosarjaa. On ihmeellistä, kuinka Bach aina ja vain sopii mihin hyvänsä."
-Jussi Tossavainen, HS 16.10.2019

2018

Zinovjevin Sellokonsertto "Die Welt - Ein Tor" (KE) 3.2.2018

"Teos käynnistyy sellon valittavalla soolokadenssilla, ja orkesterin hitaasti, kuin sumussa liukuvat pinnat piirtävät autiota talvimaisemaa. Menestynyt nuori sellisti Sirja Nironen tulkitsi soolo-osuuden intensiiviseksi pelkistettyä, korkealla anelevaa ja nyyhkivää laulua ylvään päättäväisesti, suurella sydämellä mutta vailla sentimentaalisuutta."
"Ylimääräisessään Nironen jatkoi konserton aihetta: hän improvisoi patarumpujen kanssa laulaen upeaäänisesti sellolla itseään säestäen etnohenkisen valituslaulun, jonka omisti 'niille maailmankolkille, joissa ei ole kansalaisrauhaa'."
-Auli Särkiö-Pitkänen, Rondo 4.2.2018

"Sibafest-tapahtuman päätöskonsertissa lauantai-iltana sai kantaesityksen Sauli Zinovjevin sellokonsertto, jonka oli tilannut säveltäjältä Paulon säätiö. Sävellystilaus oli lahja 100-vuotiaalle Suomelle, ja solistiksi valittiin koesoittojen perusteella Sirja Nironen. Seuraavaksi Nironen osallistuu parin viikon päästä Turun sellokilpailuun, eikä olisi ihme, jos suunnitelmissa olisi myös syksyllä järjestettävään kansainväliseen Paulon sellokilpailuun osallistuminen. Nirosen* sellosoinnissa on hyvässä suhteessa leikkaavaa terästä ja täyteläistä resonanssia, ja nämä ominaisuudet tulivat hyvään käyttöön Zinovjevin konsertossa. Nironen* on myös monipuolinen muusikko: ylimääräisenä esittämässään improvisaatiokappaleessa hän lauloi ja soitti selloa seisaaltaan, duettona lyömäsoittaja Walter Witickin kanssa, joka soitti patarumpuja paljain käsin."
-Samuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat 4.2.2018
*arvion kirjoitusvirheet korjattu

"Sirja Nironen tolkade allt med hetlevrad inlevelse och stor säkerhet och hyllades rättmätigt av orkesterkollegerna när hon steg fram i solistrollen som en primus inter pares."
-Wilhelm Kvist, HBL 4.2.2018

"Väliajan jälkeen saatiin oikein kantaesitys: Sauli Zinovjevin viime vuoden puolella valmistunut Die Welt - Ein Tor -sellokonsertto, joka on Paulon Säätiön tilausteos lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle. Pidin kappaleesta kovasti, ja etenkin solisti Sirja Nirosen osuus oli aivan mahtava ja temperamenttisuudessaan valloittava. Hän voitti yleisön puolelleen nopeasti ja viimeistään hänen erikoinen ylimääräisensä (johon sisältyi myös laulua) räjäytti pankin."
-Germont, blogi "Oopperaa ja klassista - lähes tauotta" 4.2.2018

"Special attention was given in the festival programme to Sauli Zinovjev, who wrote a cello concerto for the concluding concert, and Sirja Nironen, the soloist at this premiere. Written as a homage to the centenary of Finland's independence, Die Welt - Ein Tor harked back to German Romanticism, and not only because of the poem by Nietzsche that provided its inspiration. Yet the emotional charge in the work was very much of today's world, and Nironen's expressive performance of the solo cello part painted a compelling image of what it is to be lonely and an outsider in a cold world."
-Merja Hottinen, 8.2.2018 Finnish Music Quarterly

Turun sellokilpailut 2018

"Trea i tävlingen blev Sirja Nironen (1992), som i finalen gjorde stort intryck med sin genomtänkta och tekniskt lyckade spelning av Schumann vackra cellokonsert. Hon levde sig in i musiken helt och fullt. Starkt spel var det av henne här, och även "Foliage" vann på denna styrka uttrycket."
-Ingmar af Hällström, Åbo Underrättelser, 27.2.2018

"Aivan eri laidan tulkintaa viljeli menestyksekkäästi Sirja Nironen, jonka ohjelmisto ja tulkinta oli kuin Konserttitalon isoa salia varten suunniteltu. Krzysztof Pendereckin Preludio soolosellosarjasta avasi pelin röyhkeän voimakkaasti, ja Sergei Rachmaninovin sonaatti sellolle ja pianolle g-molli op. 19 jatkoi suureellisine elkeineen samaa linjaa. Myös Nirosen omana pianistinaan kilpailuun tuoma Kirill Kozlovski intoutui valloittavaan romanttiseen pauhuun. Kun Gaspar Cassadón Danse du diable vertin kinkkiset spiccatotkin irtoilivat letkeästi, uskaltaa Niroselle povata finaalipaikkaa."
-Turun Sanomat 20.2.2018

ÄÄNI-kollektiivi

"ÄÄNI-kollektiivi on pääkaupungin ulkopuolisessa aikamme musiikin toiminnassa noussut nopeasti merkittäväksi ja sympaattisella otteellaan kuulijoita kerääväksi tekijäksi. Konserteissa siksakkaillaan luovasti täysin uuden ja etabloituneimpien virstanpylväiden välillä. Käyttövoimana on nuorten mutta kyvykkäiden nykymusiikin taitajien vilkas energia. Ylioppilasteatteri oli jälleen ääriään myöten täynnä, kun Lucien Danzeisenin Weiter avasi pelin tekototisesti käynnistyen vaan moniaalle kurottuen. Veli Kujala puolestaan on vahvasti innoittunut seikkailumielisten klassikosta, Douglas Adamsin Linnunraradan käsikirja liftareille -eepoksesta (mikä kävi ilmi myös seuranneesta UMO:n konsertista). Taz tuo ja vie, säntäilee sinne tänne ja viittailee harhauttaen myös tuonne."
-EleMentori, JälkiKAIKUJA korvaKÄYTÄVILTÄ, 16.4.2018

"Ääni-kollektiivi tulkitsi nykymusiikkia ennennäkemättömällä tavalla."
-Kristiina Vuorela, Ylä-Karjala 27.3.2018